Ajavatko itseohjautuvat ajoneuvot meidät ympäristökatastrofiin?
Itseohjautuvien ajoneuvojen ympäristövaikutukset puhuttavat
Massachusetts Institute of Technologyn julkaisema tutkimus itseajavien ajoneuvojen ympäristövaikutuksista on herättänyt paljon keskustelua sekä huolia ja aihetta onkin käsitelty mm. teknologiaan ja liike-elämään keskittyvän julkaisun Fast Company:n artikkelissa.
Tutkimuksen keskeisenä löydöksenä on autonomisten ajoneuvojen vaatima laskentateho, jonka ennakoidaan autonomisten sovellusten yleistyessä kasvavan huomattavaksi päästölähteeksi. Tutkimuksessa nostetaan tämän ratkaisuksi energiapihimmän laskentateknologian kehittämisen. Fast Companyn artikkeli ei usko tämän olevan ratkaisu uhkaaviin ympäristöongelmiin, sillä se pitää todennäköisenä kehityskulkuna ajosuoritteen lisääntymistä. Uhkakuvien lista onkin kattava:
Jevonsin paradoksiin viitaten artikkeli ennustaa ajosuoritteen lisääntyvän automaattiajamisen järjestelmän ottaessa vastuun dynaamisista ajotehtävistä ja vapauttaen näin ihmiskuljettajalle aikaa omaan käyttöön.
Artikkelissa esitetään jo kuljettajaa avustavien ADAS-järjestelmien (advanced driver-assistance systems) lisäävän ajosuoritetta, ja näin vaarana tässä kehityskulussa on kaupunkirakenteen hajautuminen entisestään yksityisajoneuvoriippuvaisiksi esikaupunkialueiksi. Tässä tilanteessa edes sähköisen voimalinjan ei uskota tuovan kokonaistilanteeseen helpotusta, sillä kulkutapajakauma muuttuisi entistä epäsuotuisammaksi joukkoliikenteelle sekä kävelylle ja pyöräilylle. Artikkelissa ei myöskään uskota ajoneuvojen jakamispalvelujen tulevaisuuteen nostamalla esiin Uberin ja Lyftin ongelmat jaettujen kyytien liiketoiminnan kasvattamisessa sekä matkustajien turvallisuushuolet jaetuissa kyydeissä.
Oikeutettua kritiikkiä vai yksinkertaistavia näkökulmia?
Vaikka kyseisen artikkelin voisi ohittaa suoraan kritisoimalla sen turhan yksinkertaistavia ja mustavalkoisia näkökulmia sekä ainoastaan näennäisen loogisia päättelyketjuja kehityskuluista, niin on mielestämme aiheellista pureutua artikkelissa esitettyihin huolenaiheisiin, jottei virheellisiä uskomuksia jää elämään.
Samaan tapaan kuin ajoneuvojen voimalinjan sähköistäminen ei suoraan vähennä ajoneuvojen määrää, niin ei myöskään liikenteen automatisoituminen suoraan tuota tätä lopputulosta. Liikenteen automaatio on keino saavuttaa tavoitteita, mutta ei tavoite itsessään. Keskeisiä tavoitteita liikennejärjestelmän kehityksessä ovat liikkumispalvelujen, saavutettavuuden sekä turvallisuuden edistäminen ja liikenteen päästöjen vähentäminen. Keskeisiä keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ovat joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen sekä liikenteen ja maankäytön yhteensovittaminen. Automaattiliikenteen sovelluksilla voi myös olla merkittävä rooli näiden keinojen tukemisessa, esimerkiksi automaattiliikenteen sovellusten avulla on mahdollista tukea joukkoliikenteen runkolinjojen syöttöliikennettä sekä edistää heikon palvelutason alueiden joukkoliikennemahdollisuuksia.
Verkottunutta ja yhteistoiminnallista automaattista liikkumista
Ehdottoman tärkeä on myös kirjainyhdistelmä CCAM (connected, cooperative, automated mobility), joka tarkoittaa verkottunutta, yhteistoiminnallista automaattista liikkumista. Tällä viitataan kokonaisuuteen, jossa teknologisen kehityksen lisäksi huomioidaan automaattiliikenteen sovellusten laajempi integroituminen osaksi liikennejärjestelmää sekä myös käyttäjätarpeiden huomioimista käyttötapauksia edistettäessä. Euroopan komissio on jopa perustanut CCAM-kumppanuusohjelman tavoitteenaan kerätä alan toimijat yhteen, jotta Euroopasta tulisi maailman johtava toimija alan kehityksessä. Lisätietoja kumppanuusohjelmasta ja sen tavoitteesta löytyy esimerkiksi Traficomin blogista. Suomessakin on toteutettu lukuisia automaattiliikenteen sovellusten kokeiluja ympäri maata ja jatkossa näistä kokeiluista tarkemman datan kerääminen sekä vahvempi integroiminen osaksi liikennejärjestelmää auttaisi meitä tunnistamaan potentiaalisimmat käyttökohteet ja välttämään suurimmat sudenkuopat kehityksessä.
Toinen huomioitava kokonaisuus on historiallinen murrosvaihe, jota liikennealalla käydään läpi. Liikenteen tulevaisuutta ovat visioineet mm. VTT:n tutkijat 20, 40 ja 60 vuoden päähän tässä Moottori-lehden julkaisemassa blogisarjassa.
Blogisarjassa visioidaan liikenteen siirtyvän enenevissä määrin yksityisajoneuvojen omistuksesta palvelujen kulutukseen. Automaattiajamisen järjestelmillä voi olla ratkaiseva vaikutus kehityskulussa, jossa yksityisajoneuvon omistamisesta tulee tarpeetonta tai jopa epäkäytännöllistä, ainakin tietyillä alueilla. Liikkumispalvelujen tarjonnan lisääminen ja automaattiliikenteen kehittäminen pyrkii lisäämään vapaaehtoista siirtymistä pois yksityisautojen käytöstä. Näin on tapahtumassa mm. Norjassa.
Alkuperäiseen MIT:n tutkimukseen liittyen yleisesti liikenteen automaation, IoT:n ja koko ICT-sektorin energiankulutus on tietenkin aiheellinen huoli, mutta tässäkin yhteydessä on tietysti hyvä huomioida esimerkiksi palvelinkeskusten tuottaman lämmön hyödyntämisen mahdollisuudet, reunalaskennan vaikutus palvelinkeskusten kapasiteettivaatimuksiin sekä mahdolliset päästövähennykset muissa sovelluksissa ja käyttökohteissa. Automaattiliikenteen sovellusten vaatiman reunalaskennan energiankulutus voi auttaa saavuttamaan konkreettisia säästöjä muilla tavoin. Tällaisesta voidaan mainita esimerkkinä erilaiset suoratoistopalvelut, jotka ovat pienentäneet fyysisten tallenteiden valmistukseen tarvittavaa energiaa.
Tiivistäen voidaan todeta, että tulevaisuus ei vain tapahdu, vaan se tehdään, joten siihen voidaan myös vaikuttaa. Liikenteen automaation negatiiviset kehityskulkumahdollisuudet on hyvä tunnistaa ja niihin tulee reagoida, mutta ne eivät ole tekosyy olla tekemättä mitään. Kehitys kehittyy, menkäämme siis rohkeasti kohti tulevaisuutta.
Ville Kilpiö
Älyliikenneintoilija
Sitowise