Ilmastonmuutos ja vihreä siirtymä ovat ilmeinen ykköstavoite älyliikenteen tki-toiminnassa. Meidän ei kuitenkaan pitäisi unohtaa muitakaan tärkeitä tavoitteita.
Suomalaisten älyliikenteen TKI-hankkeiden analyysi paljastaa ilmastonmuutoksen keskeisen roolin – tulokset yllättivät monin tavoin
MSc Shahid Hussain ja DI Valtteri Ahonen tutkijakollegoineen Oulun yliopistosta julkaisivat vähän aikaa sitten artikkelinsa World Conference on Transport Research -konferenssissa, jossa perattiin läpi Suomessa vuosina 2018-2022 toteutettuja älyliikenteen tki-hankkeita.
Yli 60 hankkeesta vain reilu 30 kelpuutettiin varsinaiseen tutkimusaineistoon, koska kunnollisia raportteja ja tuloksia ei useinkaan ollut julkisesti saatavilla. Toiseksi – ja tämä oli tutkimuksen pääkysymys – kun yritettiin selvittää, millaisia kestävän kehityksen tavoitteita hankkeissa ajettiin, tulokset hieman yllättivät sekä positiivisesti että negatiivisesti. Positiivista oli se, että ilmastonmuutos oli todella voimakkaasti esillä.
Ilmastonmuutos on eittämättä eksistentiaalinen uhka ja ongelma, eikä sitä voi sivuuttaa missään tekemisessä. Suomen hiilineutraalisuustavoite, joka lienee maailman kunnianhimoisin, on otettu tosissaan ja noin joka toinen tki-hanke tarkasteli päästövähennysmahdollisuuksia ja pyrki edistämään vihreää siirtymää. Vaikka tämä kansallinen merkkipaalu vuodelle 2035 onkin todennäköisesti karkaamassa käsistä, on siihen pyrkimiseen käytettävä kaikki järkevät keinot, jos haluamme olla vastuullisia maailmankansalaisia. Ja sellaisiahan me suomalaiset olemme aina halunneet olla 😊.
Sama asia oli kuitenkin myös negatiivinen tulos. Nimittäin tähän empiiriseen aineistoon nojautuen monet muut tärkeät kestävän kehityksen tavoitteet olivat merkittävässä määrin vähemmistönä älyliikennehankkeiden tavoitteissa ja pyrkimyksissä. Arkipäiväisemmät asiat kuten asumisympäristön viihtyvyys, terveys- ja tasa-arvokysymykset, liikenneturvallisuus ja yhteisöllisyyden vahvistaminen olivat esimerkkejä tavoitteista, joihin vain harvat yksittäiset hankkeet pyrkivät.
Hussainin ja Ahosen tutkimuksista selvisi sekin mielenkiintoinen havainto, että kaupunkiliikenteen ja harvaanasuttujen seutujen liikenteen tki-hankkeet eivät juurikaan eronneet toisistaan, vaikka muutamia detaljitason eroja toki löytyi. Vastaavasti myös kansallisesti ja kansainvälisesti (EU) rahoitetut hankkeet toistivat pitkälti samaa kaavaa. Kysymys kuuluukin, pitäisikö älyliikenteen tki-hankkeissa harrastaa vähän enemmän diversifikaatiota: hajauttaa hankkeiden tavoitteistoa siten, että muitakin tärkeitä asioita huomioidaan? Ja ovatko kaupunkien ongelmat samoja kuin maaseudun?
Älyliikenne on älykkäästi kansalaisia ja yhteisöjä palvelevaa liikennettä – tai ainakin sen tulisi olla. Ilmastonmuutos ja älyliikenteen luomat taloudelliset mahdollisuudet uuteen arvonluontiin ovat tärkeitä, mutta eivät suinkaan ainoita oleellisia tavoiteltavia asioita. Tekemistä on siis enemmän kuin usein valtavirtakeskustelun perusteella huomaamme.
Rahoittajat määräävät nykyisellään mitä tutkitaan – ja monet rahoittajat ovat hellyttävän samaa mieltä asioiden tärkeysjärjestyksestä. Rohkenen itse olla sitä mieltä, että myös valtavirrasta poikkeavia ajatuksia voisi viljellä, nimittäin sieltä löytyvät usein uudet oivallukset ja jopa innovaatiot. Tämä ideoiden ja mahdollisuuksien monimuotoisuus ei toteudu, jos tki-ohjelmat ja rahoitettavat hankkeet toistavat toisiaan.
Toinen johtopäätös (tai ainakin oma mielipiteeni) on se, että tki-hankkeiden laatuun kannattaisi kiinnittää paljon enemmän huomiota. Joskus ’less is more’, kun asiat toteutetaan laadukkaasti.
Lähde: Hussain, Ahonen & Leviäkangas: Sustainability Assessment of Smart Mobility Projects in Finland: a Comparative Analysis, 2024. Artikkeli ilmestyy aikanaan vielä Transportation Research Procedia -sarjassa, mutta on luettavissa kokonaisuudessaan täältä: Sustainability Assessment of Smart Mobility Projects in Finland: a Comparative Analysis (easychair.org)
Pekka Leviäkangas, professori
